Huhuu

Heti näin alkuun pahoittelen pitkää blogihiljaisuutta, mutta ei sinne kouluun paluu ollutkaan niin helppo.. Tehtäviä on alusta asti saanut raapustaa kuin hullu päivittäin ja muutakin elämää olisi. -.-

No se siitä, toinen asia mikä on pitkittänyt blogitaukoa, oon jo useemman päivän miettinyt, että miten ja mitä kirjoitan tästä kuluneesta parista viikosta, mutta taidampa vaan tiivistää näin; projekti ei ole mennyt aivan putkeen, mutta ihan metsäänkään ei olla menty. Mielitekoja on ollut järkyttävän paljon, mutta niistä on selvitty yllättävän helposti. Helpottaa kummasti, kun tulee väkisinkin syötyä koulussa lämmin ateria ja pitkien päivien jälkeen alkaa olla sopivasti taas nälkä päivällisaikaan. 
Maanantainahan olis ollut virallinen punnituspäivä ja kävinkin vaa'alla vaikka mieli teki jättää väliin ja ihan aiheellisesti. Kärsin nimittäin vielä maanantaina naisten vaivoista ja olokin oli niin paksu, että!! Onneksi paino oli tismalleen sama kuin projektin alussa, eli 84kg, mutta harmittaahan se. Olo on muutenkin ollut ihan hanurista, koska yleensä en kärsi lainkaan naisten vaivoista minipillereiden takia, joten mielialakin on heitellyt, kiukutti koko ajan ja mielitekoja oli enemmän kuin tarpeeksi.

Naisten vaivat on nyt selätetty ja jatketaan vauhdilla projektia, blogia ja niitä kouluhommia... Tää oli nyt tämmöinen lyhyt postaus, jotta tiiätte, että elossa ollaan ja homma edelleen käynnissä!

Alkuviikon päivällinen; salaatti, parsakaalia sekä uunissa haudutettu broileri, porkkanaa, perunaa ja tzatsikia <3

Plääh...

Eilinen päivä oli... perseestä. Aamu alkoi taas hyvin, heräsin seittemän jälkeen (mikä loma?) ja suuntasin koiran kanssa kotiin aamupuurolle. Aamupalan jälkeen aloin väkertää tutkintoviikon itsearviointia ja ai luoja kuinka mä vihaankaan itsearviointia ja oon siinä tosi huono!  Ennen kuin huomasinkaan, kello oli jo niin paljon, että lounas olis pitänyt syödä jo aikoja sitten, äkkiä väsäämään lounasta (jahelihatonnikalamössö & vihanneksia) ja ruokaa ääntä kohden. Kaikenkaikkiaan tein sitä arviointia viis tuntia... Ja sitten, kun se vihdoin oli valmis kello oli jo niin paljon, että piti alkaa suunnata kohti pelipaikkaa, ettei myöhästy sieltä. Välipala ja päivällinen syömättä... Lämmittely sujui tosi hyvin ja ajattelin, että pelaan ihan vaan veden voimalla, mutta ekan erän jälkeen oli pakko ottaa olut, koska eihän se peli sitten kuitenkaan luistanutkaan... Mutta eipä niistä kolmeasta oluesta ja yhdestä siideristä mitään hyötyäkään ollut, en oo koskaan pelannu noin huonosti, 8 pistettä viiteen erään. -.-

Pelistä sentään pääsi ajoissa lähtemään, melkein teki mieli jäädä vetämään kunnon känni, oonhan mä lomallakin, mutta nälkä pakotti kotia kohden. Kotimatkalla tuli kuitenkin mutka matkaan. Se kaikista pahin pahe, oman lähipitserian kebab ranskalaisilla ja valkosipulikastikkeella!!! En oikeasti tiedä mitään parempaa. Kaikki muut herkut kalpenee tuon annoksen rinnalla. Okei, en oo ikinä mättäny näitä useempaa viikossa, enkä edes pahimpina aikoina syönyt joka viikko, mutta se vaan on niin syntisen hyvää ja ei todellakaan kuulu laihduttajan ruokalistalle. 

Mutta, jos nyt haetaan asioiden positiivisia puolia, ilman tota kepsua en olis päässy päivän kaloreissa yli 1800, okei kaloreita tuli vaan 1836 eli ei mikään hirmunen ylitys. Kävin eilen aamulla vaa'alla ja se näytti -0,5kg maanantaista, tänään saman verran huolimatta mun olut- ja kepsuhimosta. Ja viimesenä positiivisena juttuna; hittojako mä noita oluita ja kepsua itken? Tarkoitus on pudottaa painoa ja samalla opetella uusi terveellisempi elämäntapa, johon sisältyy sillon tällön niitä herkkuja. Nyt on herkut nautittu tältä viikolta ja ei se ruotuun palaaminen tänä aamuna hankalaa ollut. Puuroa ei todellakaan tehnyt mieli, koska myöhäisin kebabin takia ei ollut laisinkaan nälkä, mutta niin vaan upotin puurin mustikkasoppineen kitusiin ja lounas nautitaan heti, kun oon päässyt tutkintoviikon tuomiolta kotiin.

Tää on vaan elämää, kukaan ei oo täydellinen ja sepäs vasta tylsää oliskin.

Päivä 2.

Kerron jo nyt, että oon useimmiten maailman huonoin otsikoimaan näitä postauksia...

Tänään oli semmonen laiska ja saamaton päivä. En ollut suunnitellut mitään erityistä liikuntaa, koska oli niin paljon muita hommia. No. Eipä tullut sitten hoidettua mitään muuta kuin keskustassa asiointi ja yksi reseptin uusiminen puhelimitse. Muuten oonkin vaan istuskellut tässä koneen ääressä. Okei, tottakai koira on lenkitetty ja kävin myös tallilla kuuraamassa konin puhtaaksi, mutta siinäpä se. Olis pitänyt aloittaa tekemään tutkintoviikon itsearviointia, olis pitänyt siivota, pestä pyykkiä, jnejne. Pääasia kai kuitenkin, että ruokailut on mennyt ainakin tähän mennessä ok, päivällinen on tuloillaan.

 

Aamulla puuroa ja mustikkasoppaa, lounaaksi kolmen munan munakas, kurkkua ja tonnikalaa. Välipala jäi tallin vuoksi syömättä (jos ei batterya lasketa, jonka join matkalla) ja päivälliseksi olisi sitten jauhelihaa ja chili-tonnikalaa sekaisin ja lisukkeeksi keitettyä parsa- ja kukkakaalia sekä porkkanaa. 

Huomenna olisi tarkoitus tehdä vähän lihaskuntotreeniä ja illalla onkin peli. Tosin se on semmoinen laji, että Kiloklubin mukaan kaloreita kyllä joitakin kuluu, mutta omien erien välissä on aina taukoa, joten pelaaminen ei ole jatkuvaa ja lisäksi, ei siinä kyllä hiki tule, kun liikutaan rauhallisesti kävellen ja välillä pysähdytään lyömään. Arvaatko mikä laji kyseessä? ;)

Tosiaan aamupäivä meni toisten blogeja lueskellessa. Mukavaa motivaatiota ja samalla tulikin mieleen, todella moni pitää viikottain tankkaus-/huijaus-/herkkupäivän, jolloin saa syödä mitä vaan. Mietin, että pitäisikö itsekkin, mutta... Kun omalla kohdalla on kuitenkin kyse elämäntapojen muutoksesta ja tarkoitus on saada ylläpidettyä paino sitten joskus, kun siellä tavoitteessa ollaan, joten en haluaisi nyt "nirsoilla" ja luopua herkuista kokonaan ja pitää nolla linjaa, koska salakavalasti ne kilot hiipii sitten takaisin. En vaan oikein tiedä mikä olisi se sopiva linjaus. Näin alkuun tuo herkkupäivä kerran viikossa tai kahdessa olisi varmaan paras vaihtoehto, mutta mites esim. 10kg:n kuluttua? Yritän kovasti olla ottamatta ressiä herkuista tai siis lähinnä niiden syömättömyydestä. :D Tiedän kyllä mikä on kohtuus herkkujen syömisessä, mutta pelkään, että lipsun sitten ajan kanssa pahasti ja lihon taas. Toisaalta mun ei todellakaan kannattais murehtia vielä sitä painon ylläpitämistä, koska siihen on matkaa yli 20kg... Mutta ehkä se, että murehdin sitä nyt tarkoittaa, että olen tällä kertaa myös alitajuntaisesti päättänyt onnistua painon pudotuksessa. Aikasemmin on jo oman pään sisällä ollut semmonen, että viisikin kiloa on niin kaukainen ajatus, tulos ja loppupeleissä haave, että siitä on usein lipsuminen ja lopulta luovuttaminen lähtenyt. 

Tällä kertaa mulla on kuitenkin paremmat eväät onnistua! Kolme vuotta sitten en edes katsonut parsakaalin suuntaan ja nyt kiskoin sitä kitusiin runsaasti ja se oli vain ja ainoastaa keitettyä, ei mausteita, ei kastiketta, pelkkää puhdasta parsakaalia!

Päivä pulkassa

Pakkohan se oli vielä tulla postaamaan siitä miten päivä on sujunut. Olettaisin, että ihmisellä on todella paljon päässä vikaa (anteeksi), jos ei ensimmäisestä päivästä selviä. :D Eli päivä on siis ollut hyvä ja esimerkillinen, toivottavasti näitä tulee paljon lisää ja lopulta se on pysyvää ja normaalia. Sen lisäksi, että ruokailut olivat tosi jees niin kävin lenkillä! Ei ollut mikään pitkä lenkki, mutta eipä ole tullut lenkkeiltyäkään ikuisuuksiin kunnolla. Joo, onhan mulla se koira, mutta en vaan laske niitä "kunnon" liikunnaksi vaan se on hyötyliikuntaa. Haluan, että koira saa rauhassa nuuskia ja tehdä tarpeensa. Vaikka pitkää lenkkiä heitetään koirankin kanssa niin se ei ole yhtä tehokasta kuin yksin lenkkeily ja koko ajan eteenpäin painaminen. Kärsin lievästä rasitusastmasta ja talvella kovilla pakkasilla on aivan turha edes haaveilla mistään pitkistä lenkeistä, koska henkeä alkaa ahdistaa todella nopeasti. Kosteat syksyt ja keväät on parasta aikaa lenkkeilylle. Reippaassakaan kävelyssä ei ollut tänään ongelmia, mutta ajattelin sitten ottaa pienen ja rauhallisen hölkkäpätkän, hölkkääminen tuntui hyvältä, mutta vaikka kuinka yritin hengittää oikealla tekniikalla niin karmea ahdistus tuli... Loppu lenkki keskityttiinkin sitten saamaan ahdistus pois tasaisella hengityksellä. Juoksukuntoni on todella heikko vaikka kestävyys on kävellessä todellä hyvä, viime keväänä oltiin 60km:n vaelluksella ja kertaakaan en tarvinnut lääkkeitäni. Yritän nyt kuitenkin sitkeästi ottaa sitten vaikka viiden metrin hölkkäpätkiä, jos kunto hieman kohenisi ja se ahdistuskin helpottaisi.

Ensimmäistä kertaa nuo kuvan housut jalassa julkisesti. Ne on ihanan pirtsakat, mutta tosiasiassa ne ovat vahinko-ostos Ebaystä, en raaskinut kuitenkaan palauttaa, koska se on monimutkaista ja hintaa näillä oli noin kolme euroa. Oon miettinyt, että minkä kanssa näitä voisi pitää ja sopivaa yläosaa ei ole ollut, mutta viikonloppuna hoksasin, että näähän menee oikein kivasti lenkillä, kyseessä ei siis ole juoksu/salihousut, mutta venyvää kangasta kuitenkin. Mukava piristys harmaaseen syksyyn. Ja noi kengät. Ne on oikeasti aerobickengät, mutta todella hyvät jalassa ja koska en salilla tai jumpissa käy rahallisista ja ajallisista syistä (sekä mulla on toiset kalliit sisäkengät) niin nuo jouti lenkkikengiksi. Sehän noissa vaan on ongelmana, että ne ei todellakaan kestä vettä (tai lunta) ja ne on todella liukkaat tuolla ulkona. Meinasin kolmisen kertaa liukastua mutaan tuolla metsäpolulla, mutta toistaiseksi en halua urheilla missään kävelyteillä. Talvella ei varmaan tarvi edes ajatella laittavansa jalkaan. :D Toisaalta, jos talvisin vaan kävelen lyhyttä lenkkiä niin tärkeintähän on, ettei kengät purista, tee rakkoa ja pysyy jalassa. Ehkä sit joskus jossain vaiheessa panostan enemmän urheiluvaatteisiin ja välineisiin, kun on enemmän rahaa tämmöiseen "ylimääräiseen" ja, jos joskus innostun uudestaan salilla käymisestä.

Lounaalla popsin tosiaan viikonlopulta jäänyttä ruokaa; paistoin perunoita ja lämmitin porsaan ulkofileen. Lisukkeeksi salaattia. Pari tuntia lounaan jälkeen lähdin talssimaan sinne lenkille ja sen jälkeen kauppaan ja välipalalle. Välipalaksi oli jogurttia sekä kauraleseitä.

 

Äsken nautinkin sitten päivälliseksi munakasta, tonnikalaa ja kurkkua. Kaikki ruuat (mukaanlukien yksi battery) on nyt kirjattu Kiloklubiin ja iltapalaa minun ei ole enää tarkoitus syödä, koska ei yksinkertaisesti ole nälkä... Mutta. Päivän kalorit on VAIN 1128. Se on liian vähän. Toisaalta voisin mennä tämän lomaviikon näin vähillä ja ensi viikolla, kun palaan kouluun ja tulee tehtyä vielä enemmän niin pitäydyn sitten suuremmissa kalorimäärissä. En halua joutua säästöliekille.

Mutta eipä tässä sitten muuta, huomenna on päivä uusi. Yritän kaivella netistä erilaisia kotona tehtäviä lihaskuntoharjoituksia ja kaivella myös vanhoja FIT-lehtiä, joissa varmasti on kans paljon harjoituksia.

Lähtötilanne ja tunnelmat

Huomenta! Loma alkoi aikaisella herätyksellä, mutta mulla onkin niin paljon tekemistä, että tarkoituksella kello herätti jo klo. 7. Aamu on kuitenkin ollut hyvä! Ensinnäkin, kun kotiuduin koiran kanssa miehen luota, pääsin pesemään pyykkiä! :D Mulla ei siis ole kolmeen vuoteen ollut pesukonetta ja tässä talossa ei myöskään ole pesutupaa, joten oon pessyt pyykkiä vanhempien luona ja se on melko rankkaa raahata säkeissä vaatteita eestaas, vaatehuonekkin on juuri sen näköinen, kun kaikki vaatteet on säkeissä tai mytyssä vaatehuoneen lattialla.. Tällä viikolla se on siis ihan ensimmäinen homma. Suunnittelin myös pientä joulusiivousta ja ajattelin jouluvalotkin laittaa jo. Mutta se niistä muista hommista. Aamu oli muutenkin hyvä!

Aamupalaksi Muumi-teetä ja kaurapaahtoa tonnikalalla. Onkin sitten viikon viimeiset leivät ja loppuviikko nautitaan puuroa aamiaiseksi, kunhan saan kaupasta haettua mehukeittoa. Lounaaksi on viikonlopun jäljiltä sian ulkofilettä, salaattia ja paistelen pannulla keitetyt perunat lisukkeeksi. Loppupäivän menu selviää kaupassa käynnin jälkeen. :b Se on muuten jännä miten ihminen oppii aikuisiällä syömään asioita, joita ei voinut sietää tai ei voinut syödä lapsena. Meillä meni perheessä tosi ikävästi allergiat ristiin veljen kanssa ja lisäksi isältä oli kihdin takia kielletty useita ruoka-aineita.. Itse olin allerginen lantulle, nauriille, porkkanalle, tomaatille, kalalle, omenalle ja sitrushedelmille. Nykyään allergioista on jäänyt vain raaka tomaatti. Veljeni ei saanut syödä mansikoita, kiiviä, punajuurta, paprikaa, eikä suurinta osaa minun listalla olevista aineista. Isän vuoksi herneet, pavut, kaali, ohra ja kaura oli pois ruokalistalta. Olen siis opetellut syömään kasviksia vasta aikuisiällä ja voin kertoa, että se ei todellakaan ollut helppoa opetella ja totutella, kun kolme vuotta sitten yritin noudattaa jotain gfg-tyylistä dieettiä... Kalaa söisin nykyään mielelläni, mutta en osaa siitä mitään hyvän makuista valmistaa, kun ei ole kotona tullut opeteltua ja äitinikään ei taida sen suuremmin osata. Taidan alkaa täytellä Kiloklubin ruokapäiväkirjaa, jotta pysyn kärryillä kaloreista, tähtään siihen 1800-2000 kcal päivässä ainakin näin alkuun. Vihaan kaloreiden laskemista, mutta Kiloklubi on todella näppärä, varsinkin jos omistaa keittiö vaa'an ja semmoinenhan tuli hommattua myöskin silloin kolme vuotta sitten.

Nyt sitten aivan asian ytimeen! Nimittäin lähtölukemiin, olen positiivisesti yllättynyt, sillä vielä elokuun alussa ennen koulun alkua painoni oli noin 89kg, kuutisen viikkoa sitten kävin vaa'alla ja ilokseni huomasin, että paino on pudonnut viisi kiloa! Ja tänä aamuna sain huomata, että paino on pysynyt siellä alhaalla, nimittäin 84,1 kg!! Tiedän, että paino on pudonnut nopeasti ja pysynyt poissa ihan siitä syystä, että minulle luojan kiitos kuuluu ilmainen koululounas ja koulu myös maksoi harjoittelun aikaiset ruuat, eli olen syönyt terveellisesti ja monipuolisesti ja lisäksi kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Paino ihan oikeasti tippuu syömällä! (syömällä oikeaa ruokaa) Tähän, kun otetaan lisää liikuntaa mukaan niin uskon, että paino tippuu tasaisesti ja pysyvästi. Tällä kertaa toivon, että paino ei jäisi junnaamaan 80kg:n kohdalle. Olen siis silloin kolme vuotta sitten onnistunut pudottamaan 11kg, alku oli 89kg ja 78kg:n päästiin, mutta usean kuukauden olin jumissa ennen kuin vaaka suostui näyttämään 79,9kg. Toivottavasti nyt ei käy niin, onhan tässä kuitenkin vähemmän matkaa siihen kasikymppiin. Tärkeimpänä pidän kuitenkin cm-mittoja, Kehitys-linkin takaa löytyy lähtötilanne niistäkin. Olen aina ollut semmoinen, että jos näytän hyvältä, vaatteet istuu ja olo on hyvä niin niillä kiloilla ei ole niin merkitystä. Näin alkumetreillä tavoitteeni on 60kg, mutta jos olo tuntuu hyvältä ja näytän hyvältä jo 65kg:n kohdalla niin sitten jään siihen. Minulla on muutamia tavoitevaatteita, joihin olen mahtunut joskus viitisen vuotta sitten, mutta paljon on sellaisia vaatteita, jotka mahtuvat kyllä, mutta näyttäisivät huomattavasti paremmalta hoikan ihmisen päällä. Kehitys-linkin takana on nyt tyhjiä päivämääriä, jonne tulen laittamaan tuloksia sitten tulevaisuudessa. Otan cm-mitat neljän viikon välein maanantaisin ja vaa'alla käyn joka toinen maanantai. Todennäköisesti vaa'alla tulee käytyä useammin, mutta otan nuo virallset tulokset vain joka toinen viikko. Pitemmittä puheitta, ihailkaa öö.. kaunista suomalaista uhkeaa naisvartaloa? :D

 

(Yksi pikkuinen hiippaillut salaa kuvaan..)

Uusi blogi!

Hei ja tervetuloa lukemaan jälleen uutta laihdutusblogia! Vaikka kyseessä on laihduttaminen ja siitä kertova blogi, puhun mielummin elämäntaparemontista, en siksi, että laihdutusblogeja on tuhansia ja fitness alkaa olla aika last season. Syy siihen on yksinkertainen; haluan laihtua pysyvästi ilman dieettejä ja ihme "lääkkeitä". Minulla on siihen avaimet ja hyvät mahdollisuudet, mutta toteutus takkuaa ja tekosyitä löytyy. Ensiksi niihin avaimiin ja mahdollisuuksiin, noin kuusi vuotta sitten aloin lihoa, en ole koskaan ollut siro, enkä sellaiseksi muutu edes alipainoisena, olen pitkä ja leveä harteinen ja lisäksi ratsastusharrastuksesta olen saanut ns. hockeypohkeet itselleni... Mutta, neljä vuotta sitten lihomiseni loppui kuin seinään, kun hankin koiran. Lisäksi viimeisen parin vuoden aikana olen panostanut paljon siihen, että kuljen autolla vain pakolliset ja oikeasti pitkät matkat. Painoni on pysynyt muutamien kilojen heitoilla samana viimeiset neljä vuotta, mikä tarkoittaa, että kulutan tarpeeksi syömisiini nähden, muuten olisinkin jo plussapallo. Minun olisi siis oikeasti helppo pudottaa painoa, jos vain söisin oikein ja terveellisesti sekä luopuisin muutamasta paheestani. Tässä kohtaa päästään sitten niihin takkuamisiin ja tekosyihin. Pahin paheeni on energiajuoma, Battery. Juon sitä päivittäin ja puolustelen asiaa sillä, että en juo lainkaan kahvia ja teetä tulee juotua vain loppusyksystä kevään alkuun. Hyväksi tekosyyksi muodostuu siis kofeiiniriippuvuus, pystyn olemaan muutaman päivän ilman, mutta sitten iskee järkyttävä päänsärky, joka valitettavasti lähtee vain sillä kofeiinilla. Toinen paheeni on olut. En juo päivittäin, kotona en nauti alkoholia kuin satunnaisesti, mutta paikalliseen tulee hiippailtua yleensä muutaman kerran viikossa nauttimaan muutama olut illan aikana. Ja jokatoinen viikonloppu juodaan enemmän kuin muutama. Kolmas "ongelma" on raha. (Nyt tulee sanomista, koska voisinhan jättää ne oluet juomatta ja säästää rahaa..) Aloitin opiskelut elokuun puolessa välissä ja ennen sitä olin sekatyöläinen paskalla palkalla, määräaikaisilla sopimuksilla. Jos minulla on 5€ rahaa, ostan mielummin pussin ranskalaisia sekä jotain nakkeja, lihapullia, tms. ja syön tuosta useampana päivänä kuin, että ostaisin kanaa ja söisin sitä pari kertaa pelkiltään.

Ehdottomasti haluan kuitenkin, että tämä laihduttamiseni on terveellä pohjalla ja tulokset ovat pysyviä. Nopeat tulokset toki motivoivat, mutta yleensä sen jälkeen lihookin takaisin alkuperäisiin mittoihin. Haluan myös, että saavutettuani ihannepainoni voin lähteä ilman huonoa omaatuntoa esimerkiksi kavereiden kanssa ulos ja kotiin tullessa napata kebabin matkaan, seuraavana päivänä ei surkutella kaloreita ja epäterveellisiä valintoja vaan jatketaan terveellisellä ravinnolla ja liikkumisella. Aikaisemmat laihdutusyritykset ovat päättyneet juurikin huonoon omaantuntoon, kun on kokenut repsahtavansa kesken "kuurin". Haluan, että voin nauttia elämästä siinä missä nytkin ja lähteä nollaamaan baariin tai ostaa suklaata, kun siltä tuntuu, se on sitä terveellistä ajattelua ja elämää, josta voi nauttia.

Siinä hieman projektistani, nyt henkilökohtaisemmin minusta. Olen siis -89 syntynyt nuori nainen ja ainakin toistaiseksi pysyttelen anonyyminä. Asustelen vuokralla pienessä kaksiossa kolmen kissani ja aiemmin mainitun koirani kanssa. Lisäksi minulla on oma hevonen, josta äitini omistaa puolet. Vapaa-aikani kuluu siis pitkälti tallilla, nyt tosin tallilla tulee vietettyä hieman vähemmän aikaa, kun hevoseni on toipilaana. Aikani kuluu myös tuoreen parisuhteen parissa. Elämä on ollut melko hektistä hevosen takia ja lisäksi aloitin koulun elokuun puolivälissä, välillä tuntuu, ettei vapaa-aikaa ole laisinkaan, kun saa yömyöhään raapustaa koulutehtävien parissa. Nyt on kuitenkin ensimmäinen tutkinnon osa harjoitteluineen takana ja toivon, että olen oppinut tekemään etenkin etätehtävät ajoissa, enkä viimeisenä iltana ennen palautusta. :D

Minulla on tapana ollut aloittaa kaikki "uusi" aina viikon tai kuukauden alusta. Siksi tämä projektikin starttaa virallisesti vasta maanantaina, jolloin julkistan sitten viralliset mitat ja painon. Ensi viikko on hyvä viikko aloittaa, sillä olen syyslomalla ja saan rauhassa pohtia vuorokausirytmiä, syömisiä ja liikkumisia. Tässä olikin varmasti tarpeeksi infoa minusta ja suunnitelmasta, joten eiköhän lopeta tältä erää tähän. Palaillaan viimeistään maanantaina! (: