tiistai 11. marraskuuta 2014

Päivä 2.

Kerron jo nyt, että oon useimmiten maailman huonoin otsikoimaan näitä postauksia...

Tänään oli semmonen laiska ja saamaton päivä. En ollut suunnitellut mitään erityistä liikuntaa, koska oli niin paljon muita hommia. No. Eipä tullut sitten hoidettua mitään muuta kuin keskustassa asiointi ja yksi reseptin uusiminen puhelimitse. Muuten oonkin vaan istuskellut tässä koneen ääressä. Okei, tottakai koira on lenkitetty ja kävin myös tallilla kuuraamassa konin puhtaaksi, mutta siinäpä se. Olis pitänyt aloittaa tekemään tutkintoviikon itsearviointia, olis pitänyt siivota, pestä pyykkiä, jnejne. Pääasia kai kuitenkin, että ruokailut on mennyt ainakin tähän mennessä ok, päivällinen on tuloillaan.

 

Aamulla puuroa ja mustikkasoppaa, lounaaksi kolmen munan munakas, kurkkua ja tonnikalaa. Välipala jäi tallin vuoksi syömättä (jos ei batterya lasketa, jonka join matkalla) ja päivälliseksi olisi sitten jauhelihaa ja chili-tonnikalaa sekaisin ja lisukkeeksi keitettyä parsa- ja kukkakaalia sekä porkkanaa. 


Huomenna olisi tarkoitus tehdä vähän lihaskuntotreeniä ja illalla onkin peli. Tosin se on semmoinen laji, että Kiloklubin mukaan kaloreita kyllä joitakin kuluu, mutta omien erien välissä on aina taukoa, joten pelaaminen ei ole jatkuvaa ja lisäksi, ei siinä kyllä hiki tule, kun liikutaan rauhallisesti kävellen ja välillä pysähdytään lyömään. Arvaatko mikä laji kyseessä? ;)

Tosiaan aamupäivä meni toisten blogeja lueskellessa. Mukavaa motivaatiota ja samalla tulikin mieleen, todella moni pitää viikottain tankkaus-/huijaus-/herkkupäivän, jolloin saa syödä mitä vaan. Mietin, että pitäisikö itsekkin, mutta... Kun omalla kohdalla on kuitenkin kyse elämäntapojen muutoksesta ja tarkoitus on saada ylläpidettyä paino sitten joskus, kun siellä tavoitteessa ollaan, joten en haluaisi nyt "nirsoilla" ja luopua herkuista kokonaan ja pitää nolla linjaa, koska salakavalasti ne kilot hiipii sitten takaisin. En vaan oikein tiedä mikä olisi se sopiva linjaus. Näin alkuun tuo herkkupäivä kerran viikossa tai kahdessa olisi varmaan paras vaihtoehto, mutta mites esim. 10kg:n kuluttua? Yritän kovasti olla ottamatta ressiä herkuista tai siis lähinnä niiden syömättömyydestä. :D Tiedän kyllä mikä on kohtuus herkkujen syömisessä, mutta pelkään, että lipsun sitten ajan kanssa pahasti ja lihon taas. Toisaalta mun ei todellakaan kannattais murehtia vielä sitä painon ylläpitämistä, koska siihen on matkaa yli 20kg... Mutta ehkä se, että murehdin sitä nyt tarkoittaa, että olen tällä kertaa myös alitajuntaisesti päättänyt onnistua painon pudotuksessa. Aikasemmin on jo oman pään sisällä ollut semmonen, että viisikin kiloa on niin kaukainen ajatus, tulos ja loppupeleissä haave, että siitä on usein lipsuminen ja lopulta luovuttaminen lähtenyt. 

Tällä kertaa mulla on kuitenkin paremmat eväät onnistua! Kolme vuotta sitten en edes katsonut parsakaalin suuntaan ja nyt kiskoin sitä kitusiin runsaasti ja se oli vain ja ainoastaa keitettyä, ei mausteita, ei kastiketta, pelkkää puhdasta parsakaalia!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti